paimennusta

kuva : Mika Vähä

Huh! ompa taas kulunut aikaa viime päivityksestä! en edes muista mitä on tapahtunut välillä, mutta jos kirjottelis edes jotain..

Ritan kanssa käytiin HCT eli herding capability testissä kuttukuun tilalla heinäkuussa. Testi on AHBA:n alainen (amerikkalainen paimennuskoira yhdistys) ja siis virallinen testi. Testi oli suomessa(ja ilmeisesti koko euroopassa) ensimmäinen laatuaan ja koska Rita oli koko testin ensimmäinen koira teki se "historiaa" olemalla ensimmäinen testin suorittanut koira euroopassa :). Aikoinaan Ritan äiti oli ensimmäinen briard joka suoritti ranskalaisen version tuosta testistä, joten se tuntuu kulkevan suvussa :P. (ikään kuin sillä olisi jotain väliä)

Testin suoritti yhteensä 9 briardia, josta kuusi läpäisi sen hyväksytysti. Rita sai valtavasti kehuja tuomarilta ja hän oli sitä mieltä että Ritan kanssa pitäisi ehdottomasti jatkaa paimennuksen harjoittelua.

Onneksemme briardien paimennusleirillä oli vielä tilaa, joten pääsimme elokuussa leireilemään.

Leirillä Rita ei tuottanut pettymystä vaan nautti täysin rinnoin paimennuksesta. Ensimmäisenä päivänä kävimme metsässä paimentamassa isompaa laumaa ja Rita oli elementissään, Pieniä karitsoja se tökkäsi nätisti nenällään ja suurempiin eläimiin se käytti enemmän "voimaa" olematta kuitenkaan röyhkeä. Rita jäi jopa pässin alle, mutta jatkoi saman tien työskentelyään kuin ihmetellen että "mikähän muhun osui?!"
Kun pysähdyimme Rita tarkkaili laumaa herkeämättä ja kun käännyimme takaisin se kävi tarkastamassa takajäljen katsoen että jokainen lauman jäsen on mukana! Hienoa nähdä miten koira voi tietää täsmälleen mitä siltä odotetaan, ilman että sille pitää kertoa ja kuinka se tekee töitä käydestä sydämestään! Toki olemme vielä ihan alkutaipaleella ja harjoitusta tarvitaan vielä paljon että se olisi täysin luotettava paimen, mutta ensimmäiseksi kerrakseen se teki hyvää työtä :)

Lauantaina olikin vuorossa aitaus ja pienemmän lauman kuljetus. Siinä huomasi miten kamalan vahva koira Rita on, ja miten se käyttää omistajansa heikot hetket hyväkseen...Kului ehkä sekunnin sadasosa jolloin Rita huomasi mun olevan epävarma asiastani ja silloin mentiin, jotkut koirat alkavat tässä vaiheessa ajattaa lampaita tai kieltäytyvät työskentelemästä mutta ei Rita. Rita otti ilon täysillä irti ja pisti hieman vauhtia -omistajaansa, se tarkkaili kyllä että lampaat menivät ryhmänä ja oli kokoajan ystävällinen lampaille, mutta samalla piti huolen että omistaja pysyi kiireisenä juostessaan takaperin yli ojien ja hevosen lanta kasojen. Noh ainakin katsojilla oli hauskaa! Mullakin oli kyllä tekemistä kun yritin samalla komentaa koiraa, olla nauramatta ja juosta (yllättävän vaikeaa muuten tuo takaperin juokseminen) kunhan sain tilanteen hallintaani ja pysähdyin hetkeksi (odottamaan koutsin ja minun toimintakyvyn palaamista) Rita piti lampaat paikallaan ja odotti että koskas mamma on taas valmis. Sen jälkeen otimme pätkän RAUHALLISTA kuljetusta joka sujuikin ihan hyvin. Voi kun olisi se oma lammastila :)

Tuolla paimentaessa sai kyllä paljon uutta ajateltavaa koirastaan ja sen luonteesta. Joskus ajattelin että Rita olisi herkkä, myöhemmin kyllä tajusin ettei se mikään herkkä ole(ehkä joskus pentuna/nuorena olikin) mutta kuttukuussa tajusin viimeistään että se on todella kova mimmi. Ehkä uros pumin jälkeen se saattaakin tuntua tietyllä tapaa helpolta koiralta, eikä meillä oikeastaan mitään maata kaatavia ongelmia ole ollutkaan. Rita on mimmi minun makuuni :) Ehkä tässä on kyse siitä että "vakka löysi kantensa".

Kuttukuusta jäi mukaan myös Jimi Hendrix, vitivalkoinen ja IHANA kissanpentu! se oli vain pakko ottaa mukaan koska olin haaveillut valkoisesta kissasta mustan kissan kaveriksi (pitäähän nyt kissalla kaveri olla?) Rita otti uuden tulokkaan vastaan hyvin, eikä Pekkokaan pistänyt pahakseen :)

Huomasin nyt vain pienen aukon ajattelussani, sillä aikoinaan Pekko (musta kissa) tuli Ritan kaveriksi, nyt Pekko sai uuden kaverin Jimistä, niin kuka nyt on Ritan kaveri? hmm.. tämä taitaa olla loputon kierre.. :D