tokoilua

Käytiin Ritan kanssa pyörähtämässä tokokisoissa myllyojalla, tuomarinamme toimi Allan Aula.

Nyt ollaan sitten yhtä kisakokemusta viisaampana, ja tiedetään mitä pitää petrata tulevaisuutta varten. Itse asiassa oli silkkaa hulluutta lähteä kisaamaan kun ei olla käyty oikeissa toko treeneissä ikinä, mutta pitihän se koittaa! Olisi varmaan mennyt paremmin jos ohjaaja olisi ollut hieman paremmin perillä osastaan... No mutta tyytyväisiä ollaan silti! 147pistettä tuli himaan ja ne jakautui seuraavalla tavalla:

luoksepäästävyys 9

paikalla makaaminen 10

seuraaminen kytkettynä 6

seuraaminen vapaana 6

maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

luoksetulo 8

seisominen seuraamisen yhteydessä 6

estehyppy 5

kokonaisvaikutus 8

Kaikissa "huonosti" menneissä liikkeissä vika oli selkeästi ohjaajassa, seisominen seuraamisen yhteydessä meni siinä, kun itse otin koiran huonosti mukaan seuraamiseen, jolloin se siis jäi paikalleen ja sain "houkutella" sen mukaan, itse seisominen sujui yllättävän hyvin! (uskoin sen olevan vaikein liikkeemme koska sitä on harjoiteltu vasta n.kuukausi) Kuitenkin kun jätin Ritan seisomaan se seisoi kiltisti paikallaan ja kun tajusin että se todella seisoo niin ajattelin "herrajumala, se seisoo!" ja rukoilin mielessäni että kumpa se vain pysyisi paikallaan! ja sehän pysyi, ainoastaan tuon liikkeelle lähdön takia siis saatiin huonot pisteet. Taisin myös antaa jonkun ylimääräisen käskyn.  Estehyppy taas kariutui kun itse tyhmyyksissäni menin koiran viereen väärälle puolelle(!!) jolloin Rita väisti ja alkoi ihmettelemään estettä ja päätti että josko sitä voisi ihan vähän vain maistaa(niin, se otti esteestä hampailla kiinni ja koitti vetää sitä) onneksi sain sen pyydettyä sivulle ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Sitte tuo luoksetulo, en ollut aivan varma että saako koira tulla ensin eteen ja siitä sivulle, vai pitääkö sen mennä suoraan sivulle. Ritan kanssa ollaan harjoiteltu molemmilla tavoilla joten ajattelin itse että pyydän sen suoraan sivulle koska edellinenkin teki niin(ehdimme nähdä yhden suorituksen ennen meitä) Rita lähti kyllä hyvin mutta oli tulossa eteen jolloin pyysin sen sivulle, Allan sanoi että koiran pitäisi mennä "joustavasti" joko eteen tai sitten sivulle, josta siis pisteet väheni. Mutta kasiin voidaan olla ihan tyytyväisiä, varsinkin kun ajattelin sen lähtevän laiskasti, mutta lähtikin nopeaa! Ainiin, se myös laittoi makaamaan vaikka olisi pitänyt istua koska jätin sen huonosti :/.

Seuraaminen ilman sekä taluttimen kanssa ei taas ole oikein vahva laji meillä, joten sitä pitäisi yksinkertaisesti vain harjotella lisää. Mietinkin että seuraavan tokokokeen voisi ajoittaa niin että Ritan juoksut ovat tulleet ja menneet, niin sitten ei tarvitsisi niitä stressata ilmottautumisen aikaan. Ja pitäisi myös päästä jotenkin treenaamaan niin että on muitakin koiria. 

Yhteistyöstä Allan sanoi, että Rita työskentelee ilolla ja että meillä on hyvä suhde :) Tietysti tässä taas pudotti pisteitä se ettei Rita valitettavasti osaa lukea ajatuksia :P (vai liekö tuo vain hyvä, ohjaajalla oli nimittäin sen verran sekavat ajatukset kokeen aikana...)

Vaikka tokokärpänen ei varsinaisesti päässyt puraisemaan, niin haluan silti Ritalle sellaisen tuloksen jossa MOLEMMAT (tässä tapauksessa ohjaaja) tekevät parhaansa eikä ole tuollaisia tyhmiä mokia! koirahan siis teki sen mitä minä pyysin sitä tekemään, joten tässä voi vain katsoa peiliin jos alkaa syyllisiä etsimään.

Noh, kaiken kaikkiaan ihan valaiseva kokemus :)

paimennusta

kuva : Mika Vähä

Huh! ompa taas kulunut aikaa viime päivityksestä! en edes muista mitä on tapahtunut välillä, mutta jos kirjottelis edes jotain..

Ritan kanssa käytiin HCT eli herding capability testissä kuttukuun tilalla heinäkuussa. Testi on AHBA:n alainen (amerikkalainen paimennuskoira yhdistys) ja siis virallinen testi. Testi oli suomessa(ja ilmeisesti koko euroopassa) ensimmäinen laatuaan ja koska Rita oli koko testin ensimmäinen koira teki se "historiaa" olemalla ensimmäinen testin suorittanut koira euroopassa :). Aikoinaan Ritan äiti oli ensimmäinen briard joka suoritti ranskalaisen version tuosta testistä, joten se tuntuu kulkevan suvussa :P. (ikään kuin sillä olisi jotain väliä)

Testin suoritti yhteensä 9 briardia, josta kuusi läpäisi sen hyväksytysti. Rita sai valtavasti kehuja tuomarilta ja hän oli sitä mieltä että Ritan kanssa pitäisi ehdottomasti jatkaa paimennuksen harjoittelua.

Onneksemme briardien paimennusleirillä oli vielä tilaa, joten pääsimme elokuussa leireilemään.

Leirillä Rita ei tuottanut pettymystä vaan nautti täysin rinnoin paimennuksesta. Ensimmäisenä päivänä kävimme metsässä paimentamassa isompaa laumaa ja Rita oli elementissään, Pieniä karitsoja se tökkäsi nätisti nenällään ja suurempiin eläimiin se käytti enemmän "voimaa" olematta kuitenkaan röyhkeä. Rita jäi jopa pässin alle, mutta jatkoi saman tien työskentelyään kuin ihmetellen että "mikähän muhun osui?!"
Kun pysähdyimme Rita tarkkaili laumaa herkeämättä ja kun käännyimme takaisin se kävi tarkastamassa takajäljen katsoen että jokainen lauman jäsen on mukana! Hienoa nähdä miten koira voi tietää täsmälleen mitä siltä odotetaan, ilman että sille pitää kertoa ja kuinka se tekee töitä käydestä sydämestään! Toki olemme vielä ihan alkutaipaleella ja harjoitusta tarvitaan vielä paljon että se olisi täysin luotettava paimen, mutta ensimmäiseksi kerrakseen se teki hyvää työtä :)

Lauantaina olikin vuorossa aitaus ja pienemmän lauman kuljetus. Siinä huomasi miten kamalan vahva koira Rita on, ja miten se käyttää omistajansa heikot hetket hyväkseen...Kului ehkä sekunnin sadasosa jolloin Rita huomasi mun olevan epävarma asiastani ja silloin mentiin, jotkut koirat alkavat tässä vaiheessa ajattaa lampaita tai kieltäytyvät työskentelemästä mutta ei Rita. Rita otti ilon täysillä irti ja pisti hieman vauhtia -omistajaansa, se tarkkaili kyllä että lampaat menivät ryhmänä ja oli kokoajan ystävällinen lampaille, mutta samalla piti huolen että omistaja pysyi kiireisenä juostessaan takaperin yli ojien ja hevosen lanta kasojen. Noh ainakin katsojilla oli hauskaa! Mullakin oli kyllä tekemistä kun yritin samalla komentaa koiraa, olla nauramatta ja juosta (yllättävän vaikeaa muuten tuo takaperin juokseminen) kunhan sain tilanteen hallintaani ja pysähdyin hetkeksi (odottamaan koutsin ja minun toimintakyvyn palaamista) Rita piti lampaat paikallaan ja odotti että koskas mamma on taas valmis. Sen jälkeen otimme pätkän RAUHALLISTA kuljetusta joka sujuikin ihan hyvin. Voi kun olisi se oma lammastila :)

Tuolla paimentaessa sai kyllä paljon uutta ajateltavaa koirastaan ja sen luonteesta. Joskus ajattelin että Rita olisi herkkä, myöhemmin kyllä tajusin ettei se mikään herkkä ole(ehkä joskus pentuna/nuorena olikin) mutta kuttukuussa tajusin viimeistään että se on todella kova mimmi. Ehkä uros pumin jälkeen se saattaakin tuntua tietyllä tapaa helpolta koiralta, eikä meillä oikeastaan mitään maata kaatavia ongelmia ole ollutkaan. Rita on mimmi minun makuuni :) Ehkä tässä on kyse siitä että "vakka löysi kantensa".

Kuttukuusta jäi mukaan myös Jimi Hendrix, vitivalkoinen ja IHANA kissanpentu! se oli vain pakko ottaa mukaan koska olin haaveillut valkoisesta kissasta mustan kissan kaveriksi (pitäähän nyt kissalla kaveri olla?) Rita otti uuden tulokkaan vastaan hyvin, eikä Pekkokaan pistänyt pahakseen :)

Huomasin nyt vain pienen aukon ajattelussani, sillä aikoinaan Pekko (musta kissa) tuli Ritan kaveriksi, nyt Pekko sai uuden kaverin Jimistä, niin kuka nyt on Ritan kaveri? hmm.. tämä taitaa olla loputon kierre.. :D

Tallipuuhailuja ja kasvattajakurssi

Kävin Ritan siskon omistajan, Jonnan kanssa kasvattajakurssilla Raahessa tässä eräänä viikonloppuna, koe meni jopa läpi! pisteistä en tosin tiedä. Saa nähdä tuleeko silti ikinä tulemaan pentueita, aika näyttää :).

Ritan kanssa arki on sujunut leppoisasti tallilla kulkien ja kissaa paimentaen. Juoksuja ei ole näkynyt ja kissa on edelleen Ritan mielestä välillä ärsyttävä, eli se ei johtunutkaan naisellisista vaivoista. Onneksi niiden elämä on pääasiassa aivan sopusoinnussa, välillä kisulia vaan pitää muistuttaa siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Rita onneksi tyytyy haukkumaan tai murahtamaan.

Eikai tässä sen ihmeempiä tällä kertaa, lumien sulamista odotellen..Sitten alkaa treenikausi...(niin varmaan ;))

Iloisia uutisia!

Haluan vielä kertoa iloiset uutiset jotka on näköjään jäänyt laittamatta! Ritan lonkat palautui kennelliitosta B/B:nä ja kyynärät 0/0:llana!! hip hei hurraaa! kylläpä lämmittää mieltä tietää että neiti on terve jaloistaan :)

Muutenkin elämämme on jatkunut normaaleilla urillaan, ei oikeastaan mitään erikoista. Kesän haasteet on jo kiikarissa, saa nähdä toteutuuko niistä puoletkaan, mutta ainahan haasteita pitää olla! Hevosten treenailukin sujuu pääsääntöisesti hyvin ja toiveissa on että neiti päävalmentaja oppisi hieman hillitsemään halujaan mitä tulee hevosten paimentamiseen. Onneksi sentään mailmaa kiertänyt ja kaikenlaista nähnyt Fantti-tamma osaa ottaa tuon jaloissa hiippailevan karvapallon huumorilla eikä potki sitä seulaksi tilaisuuden tullen. Kotirintamalla ei siis mitään uutta! kevättä odotellessa :)

Vastaan haasteeseen

Maiju haastoi mut tämmöseen kuvahaasteeseen, joten pitäähän siihen vastata! eli se menee näin;

1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.

Itse haastan Karoliinan, Mallan omistajan Jonnan, Piia O:n sekä Mari J:n :)

Kuva on varsasta nimeltä Tiny But Spicy, eli kotoisammin Lissu, tässä se on noin 5kk ikäinen, eli elämänsä alkutaipaleella. Kuva on otettu Lissun tämänhetkisellä kotitallilla. Taisimme harjoitella juuri käytävällä seisoskelua ja närkästyneestä ilmeestä päätellen liian kauan neidin makuun :P

Tulosten ja juoksujen odottelua..

Viikko sitten siis käytiin kuvissa, nyt vain lasketaan päiviä tulosten tuloon..viikon päästä voinee jo leiriytyä postiluukulle :D 

Silmien terveys selvisi heti paikan päällä ja ne olivat terveet! Jes!

Juoksutkin ilmeisesti tekee tuloaan, sillä Rita on muuttunut hieman kärtyisäksi Mörköä(siis tuota jo aiemmin mainittua kissa ystävää kohtaan) nyt vain odotellaan siis niitäkin, onneksi ne ei tullut juuri ennen kuvauksia! (juoksujen ja kuvien välillä pitää ymmärtääkseni olla 3kk, tai näin ainakin eräs ell kerran sanoi..) Onneksi Rita on kuitenkin tyytynyt vain murahtelemaan ja näyttelemään jenkkihymyä kissalle jos se käy ärsyttäväksi, eikä sille jää sen suurempia kaunoja. En sitten ole sen kummemmin asiaa reagoinut kun se on pysynyt murahtelussa, pitäähän silläkin olla omaa tilaa ja kissa taas ei välitä tuon taivaallista jos mä sitä komennan ja jos mä komentaisin kissaa niin Rita luultavasti ottaisi järeämmät aseet kissaa vastaan käyttöön. Eli parempi kun antaa olla ainakin toistaiseksi.

Nyt vain siis jatketaan tulosten odotusta...

Jännitystä ja hiljaiseloa..

Nyt se alkoi, jännitys nimittäin. Varasin Ritalle lonkka ja kyynärkuviin, sekä silmäpeilaukseen ajan 22.1. Jaiks! kuinkahan paljon jännittää sitten kun ne kuvat on otettu ja lähetetään arvosteltaviksi..Tämäkään asia ei toki jännittämällä muuksi muutu, mutta silti kamala kutkutus mahanpohjassa että kuinka käy!

Ritan ja kissan elo sujuu varsin mutkattomasti. Rita saa jopa kissan leikkimään kanssaan ja pitää siitä huolta ja välillä kissa leikkii ritan hännällä ja roikkuu sen karvoissa, mutta Rita ei ole moksiskaan..Tosin Ritan suurinta huvia on nykyään kissan jahtaaminen, se laji onnistuukin "hyvin" tässä tilaihme kämpässä....

Ritalla, minulla ja Fantilla starttasi hurjaakin hurjempi treenikausi maanantaina, käytiin vähän käppäilemässä maastossa ja Rita tapansa mukaan paimensi hevosta koko matkan, niinpä sille tuli varmasti ainakin kaksinkertainen reissu :D. Tiistaina sitten testailin uusia hackamoreja kentällä ja Rita makasi kentän reunalla päävalmentajan ominaisuudessa seuraten silmä kovana josko Fantti alkaisi ryppyilemään ja saisi taas vähän paimentaa..Rita Rrrrakastaa paimennusta yli kaiken! harmi vaan että se on hieman uhkarohkea siinä hommassaan, varsinkin mitä tulee hevosten paimennukseen.

Saa nähdä minkälaisia tuloksia saammekaan aikaan Kaikkien Aikojen Treenikaudella ;D...